pronssitus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pronssitus (39)

  1. pronssittaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpronsːit̪us/
  • tavutus: prons‧si‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pronssitus pronssitukset
genetiivi pronssituksen pronssitusten
pronssituksien
partitiivi pronssitusta pronssituksia
akkusatiivi pronssitus;
pronssituksen
pronssitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi pronssituksessa pronssituksissa
elatiivi pronssituksesta pronssituksista
illatiivi pronssitukseen pronssituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi pronssituksella pronssituksilla
ablatiivi pronssitukselta pronssituksilta
allatiivi pronssitukselle pronssituksille
muut sijamuodot
essiivi pronssituksena pronssituksina
translatiivi pronssitukseksi pronssituksiksi
abessiivi pronssituksetta pronssituksitta
instruktiivi pronssituksin
komitatiivi pronssituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pronssitukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
pronssitus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä pronssittaa (pronssit- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]