privilegio
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
privilegio (3)
- (historia) jollekin yhteiskuntaluokille tai yhdyskunnille myönnetty lakiin perustuva erityisoikeus
- Keskiajalla käyttöön otettu privilegio, joka myönsi kaupungeilla oikeuden kaupankäyntiin kumottiin Ruotsi-Suomessa vuonna 1868.
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | privilegio | privilegiot |
genetiivi | privilegion | privilegioiden privilegioitten |
partitiivi | privilegiota | privilegioita |
akkusatiivi | privilegio; privilegion |
privilegiot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | privilegiossa | privilegioissa |
elatiivi | privilegiosta | privilegioista |
illatiivi | privilegioon | privilegioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | privilegiolla | privilegioilla |
ablatiivi | privilegiolta | privilegioilta |
allatiivi | privilegiolle | privilegioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | privilegiona | privilegioina |
translatiivi | privilegioksi | privilegioiksi |
abessiivi | privilegiotta | privilegioitta |
instruktiivi | – | privilegioin |
komitatiivi | – | privilegioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | privilegio- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. jollekin yhteiskuntaluokille tai yhdyskunnille myönnetty lakiin perustuva erityisoikeus
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- privilegio Kielitoimiston sanakirjassa
- privilegio Tieteen termipankissa
Espanja[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
privilegio m. (monikko privilegios)
- etuoikeus, privilegio
Italia[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
privilegio m. (monikko privilegi) [luo]
- etuoikeus, privilegio