polvistuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
polvistuminen (38)
- teonnimi verbistä polvistua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | polvistuminen | polvistumiset |
| genetiivi | polvistumisen | polvistumisten polvistumisien |
| partitiivi | polvistumista | polvistumisia |
| akkusatiivi | polvistuminen; polvistumisen |
polvistumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | polvistumisessa | polvistumisissa |
| elatiivi | polvistumisesta | polvistumisista |
| illatiivi | polvistumiseen | polvistumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | polvistumisella | polvistumisilla |
| ablatiivi | polvistumiselta | polvistumisilta |
| allatiivi | polvistumiselle | polvistumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | polvistumisena (polvistumisna) |
polvistumisina |
| translatiivi | polvistumiseksi | polvistumisiksi |
| abessiivi | polvistumisetta | polvistumisitta |
| instruktiivi | – | polvistumisin |
| komitatiivi | – | polvistumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | polvistumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
polvistumis- | |