plankton
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]plankton (6)
- vedessä elävien ja vapaasti kelluvien pienten organismien kokonaisuus, joka on tärkeää ravintoa meren eläimille
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈplɑŋkt̪on/
- tavutus: plank‧ton
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | plankton | – |
| genetiivi | planktonin | – |
| partitiivi | planktonia | – |
| akkusatiivi | plankton; planktonin |
– |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | planktonissa | – |
| elatiivi | planktonista | – |
| illatiivi | planktoniin | – |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | planktonilla | – |
| ablatiivi | planktonilta | – |
| allatiivi | planktonille | – |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | planktonina | – |
| translatiivi | planktoniksi | – |
| abessiivi | planktonitta | – |
| instruktiivi | – | – |
| komitatiivi | – | planktoneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | planktoni- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |