pingotus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pingotus (39)

  1. pingottaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpiŋːot̪us/
  • tavutus: pin‧go‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pingotus pingotukset
genetiivi pingotuksen pingotusten
pingotuksien
partitiivi pingotusta pingotuksia
akkusatiivi pingotus;
pingotuksen
pingotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi pingotuksessa pingotuksissa
elatiivi pingotuksesta pingotuksista
illatiivi pingotukseen pingotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi pingotuksella pingotuksilla
ablatiivi pingotukselta pingotuksilta
allatiivi pingotukselle pingotuksille
muut sijamuodot
essiivi pingotuksena pingotuksina
translatiivi pingotukseksi pingotuksiksi
abessiivi pingotuksetta pingotuksitta
instruktiivi pingotuksin
komitatiivi pingotuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pingotukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
pingotus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä pingottaa (pingot- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]