pingis
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]pingis (39)
- (arkikieltä) pöytätennis
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpiŋːis/
- tavutus: pin‧gis
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pingis | pingikset |
| genetiivi | pingiksen | pingisten pingiksien |
| partitiivi | pingistä | pingiksiä |
| akkusatiivi | pingis; pingiksen |
pingikset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pingiksessä | pingiksissä |
| elatiivi | pingiksestä | pingiksistä |
| illatiivi | pingikseen | pingiksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pingiksellä | pingiksillä |
| ablatiivi | pingikseltä | pingiksiltä |
| allatiivi | pingikselle | pingiksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pingiksenä | pingiksinä |
| translatiivi | pingikseksi | pingiksiksi |
| abessiivi | pingiksettä | pingiksittä |
| instruktiivi | – | pingiksin |
| komitatiivi | – | pingiksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pingikse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
pingis- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- pingis Kielitoimiston sanakirjassa
Latina
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]pingis
- aktiivin indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä pingō
Ruotsi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]pingis yl. (yks. määr. pingisen[luo], ei monikkoa)
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]- bordtennis, (arkikieltä) pingpong