pimahtanut
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]pimahtanut (47) (komparatiivi pimahtaneempi, superlatiivi pimahtanein) (taivutus [luo])
- hullu, sekaisin
Etymologia
[muokkaa]Johdettu pimahtaa-verbistä.
Käännökset
[muokkaa]1. hullu, sekaisin
|
Verbi
[muokkaa]pimahtanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä pimahtaa
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pimahtanut | pimahtaneet |
| genetiivi | pimahtaneen | pimahtaneiden pimahtaneitten |
| partitiivi | pimahtanutta | pimahtaneita |
| akkusatiivi | pimahtanut; pimahtaneen |
pimahtaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pimahtaneessa | pimahtaneissa |
| elatiivi | pimahtaneesta | pimahtaneista |
| illatiivi | pimahtaneeseen | pimahtaneisiin pimahtaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pimahtaneella | pimahtaneilla |
| ablatiivi | pimahtaneelta | pimahtaneilta |
| allatiivi | pimahtaneelle | pimahtaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pimahtaneena | pimahtaneina |
| translatiivi | pimahtaneeksi | pimahtaneiksi |
| abessiivi | pimahtaneetta | pimahtaneitta |
| instruktiivi | – | pimahtanein |
| komitatiivi | – | pimahtaneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pimahtanee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
pimahtanut- | |