pimahtaa
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
pimahtaa (53-F) (taivutus[luo])
- (puhekieltä) tulla hulluksi
- Jukka on tainnut pimahtaa.
- (puhekieltä) suuttua, raivostua (varsinkin silmittömästi)
- Pekka taisi vähän pimahtaa.
- (puhekieltä) mennä rikki
- Sulake pimahti.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpimɑht̪ɑːˣ/
- tavutus: pi‧mah‧taa
Käännökset[muokkaa]
1. tulla hulluksi
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- pimahtaa Kielitoimiston sanakirjassa