Siirry sisältöön

pimahtaa

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

pimahtaa (53-F) (taivutus[luo])

  1. (puhekieltä) tulla hulluksi
    Jukka on tainnut pimahtaa.
  2. (puhekieltä) suuttua, raivostua (varsinkin silmittömästi)
    Pekka taisi vähän pimahtaa.
  3. (puhekieltä) mennä rikki
    Sulake pimahti.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈpimɑht̪ɑːˣ/
  • tavutus: pi‧mah‧taa

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • pimahtaa Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 635, 959 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa