piknik
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
piknik (5)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpiknik/
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | piknik | piknikit |
genetiivi | piknikin | piknikien (piknikein) |
partitiivi | piknikiä | piknikejä |
akkusatiivi | piknik; piknikin |
piknikit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | piknikissä | piknikeissä |
elatiivi | piknikistä | piknikeistä |
illatiivi | piknikiin | piknikeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | piknikillä | piknikeillä |
ablatiivi | piknikiltä | piknikeiltä |
allatiivi | piknikille | piknikeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | piknikinä | piknikeinä |
translatiivi | piknikiksi | piknikeiksi |
abessiivi | piknikittä | piknikeittä |
instruktiivi | – | piknikein |
komitatiivi | – | piknikeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | pikniki- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
- ranskan sanasta pique-nique ’piknik’, ehkä ruotsin kielen kautta; verbistä piquer, jonka vanha merkitys oli ’haeskella ruokaa’ ja vanhasta sanasta nique ’pieni asia’
Käännökset[muokkaa]
1. retki, jonka päätarkoitus on eväiden syöminen ulkoilmassa
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Rinnakkaismuodot[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- piknik Kielitoimiston sanakirjassa
Viro[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
piknik (gen pikniku, part piknikku)