piknik

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Wikipedia
Katso artikkeli Piknik Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi[muokkaa]

piknik (5)

  1. retki, jonka päätarkoitus on eväiden syöminen ulkoilmassa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpiknik/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi piknik piknikit
genetiivi piknikin piknikien
partitiivi piknikiä piknikejä
akkusatiivi piknik; piknikin piknikit
sisäpaikallissijat
inessiivi piknikissä piknikeissä
elatiivi piknikistä piknikeistä
illatiivi piknikiin piknikeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi piknikillä piknikeillä
ablatiivi piknikiltä piknikeiltä
allatiivi piknikille piknikeille
muut sijamuodot
essiivi piknikinä piknikeinä
translatiivi piknikiksi piknikeiksi
abessiivi piknikittä piknikeittä
instruktiivi piknikein
komitatiivi piknikeine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

  • ranskan sanasta pique-nique ’piknik’, ehkä ruotsin kielen kautta; verbistä piquer, jonka vanha merkitys oli ’haeskella ruokaa’ ja vanhasta sanasta nique ’pieni asia’

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Rinnakkaismuodot[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • piknik Kielitoimiston sanakirjassa

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

piknik (gen pikniku, part piknikku)

  1. piknik