Siirry sisältöön

piknik

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]
Wikipedia
Katso artikkeli Piknik Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

[muokkaa]

piknik (5)

  1. retki, jonka päätarkoitus on eväiden syöminen ulkoilmassa

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈpiknik/

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi piknik piknikit
genetiivi piknikin piknikien
(piknikein)
partitiivi piknikiä piknikejä
akkusatiivi piknik;
piknikin
piknikit
sisäpaikallissijat
inessiivi piknikissä piknikeissä
elatiivi piknikistä piknikeistä
illatiivi piknikiin piknikeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi piknikillä piknikeillä
ablatiivi piknikiltä piknikeiltä
allatiivi piknikille piknikeille
muut sijamuodot
essiivi piknikinä piknikeinä
translatiivi piknikiksi piknikeiksi
abessiivi piknikittä piknikeittä
instruktiivi piknikein
komitatiivi piknikeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pikniki-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]
  • ranskan sanasta pique-nique ’piknik’, ehkä ruotsin kielen kautta; verbistä piquer, jonka vanha merkitys oli ’haeskella ruokaa’ ja vanhasta sanasta nique ’pieni asia’

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Rinnakkaismuodot
[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • piknik Kielitoimiston sanakirjassa

Viro

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

piknik (gen pikniku, part piknikku)

  1. piknik