retki

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

retki (7)

  1. ulkoilmassa ilman ajoneuvoa tehtävä matka

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈret̪ki/
  • tavutus: ret‧ki

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi retki retket
genetiivi retken retkien
(retkein)
partitiivi retkeä retkiä
akkusatiivi retki;
retken
retket
sisäpaikallissijat
inessiivi retkessä retkissä
elatiivi retkestä retkistä
illatiivi retkeen retkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi retkellä retkillä
ablatiivi retkeltä retkiltä
allatiivi retkelle retkille
muut sijamuodot
essiivi retkenä retkinä
translatiivi retkeksi retkiksi
abessiivi retkettä retkittä
instruktiivi retkin
komitatiivi retkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo retke-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • retki Kielitoimiston sanakirjassa