piispuus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]piispuus (40)
- se, että on piispa; piispana oleminen
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpiːspuːs/
- tavutus: piis‧puus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | piispuus | piispuudet |
| genetiivi | piispuuden | piispuuksien |
| partitiivi | piispuutta | piispuuksia |
| akkusatiivi | piispuus; piispuuden |
piispuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | piispuudessa | piispuuksissa |
| elatiivi | piispuudesta | piispuuksista |
| illatiivi | piispuuteen | piispuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | piispuudella | piispuuksilla |
| ablatiivi | piispuudelta | piispuuksilta |
| allatiivi | piispuudelle | piispuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | piispuutena | piispuuksina |
| translatiivi | piispuudeksi | piispuuksiksi |
| abessiivi | piispuudetta | piispuuksitta |
| instruktiivi | – | piispuuksin |
| komitatiivi | – | piispuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | piispuude- | |
| vahva vartalo | piispuute- | |
| konsonantti- vartalo |
piispuut- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. se, että on piispa
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- piispuus Kielitoimiston sanakirjassa