piispa
 |
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]piispa (9)
- kristillisessä kirkossa hiippakunnan hengellinen johtaja, Suomessa mies tai nainen
- piispojen (Euplectes) suvun lintu
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpiːspɑ/, [ˈpiispɑ̝]
- tavutus: piis‧pa
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | piispa | piispat |
| genetiivi | piispan | piispojen (piispain) |
| partitiivi | piispaa | piispoja |
| akkusatiivi | piispa; piispan |
piispat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | piispassa | piispoissa |
| elatiivi | piispasta | piispoista |
| illatiivi | piispaan | piispoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | piispalla | piispoilla |
| ablatiivi | piispalta | piispoilta |
| allatiivi | piispalle | piispoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | piispana | piispoina |
| translatiivi | piispaksi | piispoiksi |
| abessiivi | piispatta | piispoitta |
| instruktiivi | – | piispoin |
| komitatiivi | – | piispoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | piispa- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- latinan episcŏpus << muinaiskreikan ἐπίσκοπος
Käännökset
[muokkaa]1. kristillisessä kirkossa hiippakunnan hengellinen johtaja
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: piispuus
Yhdyssanat
[muokkaa]arkkipiispa, kekälepiispa, keltaperäpiispa, keltaselkäpiispa, kenianpiispa, kenttäpiispa, kultakauluspiispa, kultapiispa, kultaselkäpiispa, laahuspiispa, luhtapiispa, lähetyspiispa, naispiispa, piispahaikara, piispainkokous, piispanhiippa, piispanistuin, piispankinkeri, piispankukka, piispanmunkki, piispanpuku, piispanristi, piispansauva, piispantalo, piispantarkastus, piispanvaali, piispanvirka, punakauluspiispa, punaperäpiispa, punapiispa, punasiipipiispa, rantapiispa, ruhtinaspiispa, tulikauluspiispa, valkosiipipiispa