piikittäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
piikittäminen (38)
- teonnimi verbistä piikittää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | piikittäminen | piikittämiset |
| genetiivi | piikittämisen | piikittämisten piikittämisien |
| partitiivi | piikittämistä | piikittämisiä |
| akkusatiivi | piikittäminen; piikittämisen |
piikittämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | piikittämisessä | piikittämisissä |
| elatiivi | piikittämisestä | piikittämisistä |
| illatiivi | piikittämiseen | piikittämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | piikittämisellä | piikittämisillä |
| ablatiivi | piikittämiseltä | piikittämisiltä |
| allatiivi | piikittämiselle | piikittämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | piikittämisenä (piikittämisnä) |
piikittämisinä |
| translatiivi | piikittämiseksi | piikittämisiksi |
| abessiivi | piikittämisettä | piikittämisittä |
| instruktiivi | – | piikittämisin |
| komitatiivi | – | piikittämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | piikittämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
piikittämis- | |