piikittää

Suomi

piikittää [2]

Verbi

piikittää (53-C) (taivutus[luo])

1. pistää jollakin terävällä
2. pistää lääkettä, rokotetta tai huumetta

Ääntäminen

• IPA: /ˈpiːkit̪ːæːˣ/
• tavutus: pii‧kit‧tää

Etymologia

• substantiivi piikki (heikko vokaalivartalo piiki- + pääte -ttää)

Liittyvät sanat

• ruiskuttaa

Johdokset

• substantiivit: piikittäjä, piikittäminen, piikitys

Aiheesta muualla

• piikittää Kielitoimiston sanakirjassa