pihtari
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (puhekieltä) henkilö, joka pihtaa; pihtaaja
- Onko nainen teidän mielestä pihtari jos ei anna kolmansilla treffeillä?
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpiht̪ɑri/
- tavutus: pih‧ta‧ri
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pihtari | pihtarit |
genetiivi | pihtarin | pihtarien pihtareiden pihtareitten |
partitiivi | pihtaria | pihtareita pihtareja |
akkusatiivi | pihtari; pihtarin |
pihtarit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pihtarissa | pihtareissa |
elatiivi | pihtarista | pihtareista |
illatiivi | pihtariin | pihtareihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pihtarilla | pihtareilla |
ablatiivi | pihtarilta | pihtareilta |
allatiivi | pihtarille | pihtareille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pihtarina | pihtareina |
translatiivi | pihtariksi | pihtareiksi |
abessiivi | pihtaritta | pihtareitta |
instruktiivi | – | pihtarein |
komitatiivi | – | pihtareine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | pihtari- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- pihtari Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6