perustava
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]perustava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä perustaa
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | perustava | perustavat |
| genetiivi | perustavan | perustavien (perustavain) |
| partitiivi | perustavaa | perustavia |
| akkusatiivi | perustava; perustavan |
perustavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | perustavassa | perustavissa |
| elatiivi | perustavasta | perustavista |
| illatiivi | perustavaan | perustaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | perustavalla | perustavilla |
| ablatiivi | perustavalta | perustavilta |
| allatiivi | perustavalle | perustaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | perustavana | perustavina |
| translatiivi | perustavaksi | perustaviksi |
| abessiivi | perustavatta | perustavitta |
| instruktiivi | – | perustavin |
| komitatiivi | – | perustavine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | perustava- | |
| vahva vartalo | perustava- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |