perkiö
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]perkiö (3)
- takamaalle raivattu uudispelto tai -niitty
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈperkiø/
- tavutus: per‧ki‧ö
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | perkiö | perkiöt |
| genetiivi | perkiön | perkiöiden perkiöitten |
| partitiivi | perkiötä | perkiöitä |
| akkusatiivi | perkiö; perkiön |
perkiöt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | perkiössä | perkiöissä |
| elatiivi | perkiöstä | perkiöistä |
| illatiivi | perkiöön | perkiöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | perkiöllä | perkiöillä |
| ablatiivi | perkiöltä | perkiöiltä |
| allatiivi | perkiölle | perkiöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | perkiönä | perkiöinä |
| translatiivi | perkiöksi | perkiöiksi |
| abessiivi | perkiöttä | perkiöittä |
| instruktiivi | – | perkiöin |
| komitatiivi | – | perkiöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | perkiö- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- perkiö Kielitoimiston sanakirjassa