penäävä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
penäävä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä penätä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | penäävä | penäävät |
| genetiivi | penäävän | penäävien (penääväin) |
| partitiivi | penäävää | penääviä |
| akkusatiivi | penäävä; penäävän | penäävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | penäävässä | penäävissä |
| elatiivi | penäävästä | penäävistä |
| illatiivi | penäävään | penääviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | penäävällä | penäävillä |
| ablatiivi | penäävältä | penääviltä |
| allatiivi | penäävälle | penääville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | penäävänä | penäävinä |
| translatiivi | penääväksi | penääviksi |
| abessiivi | penäävättä | penäävittä |
| instruktiivi | – | penäävin |
| komitatiivi | – | penäävine |