Verbin vartalon alkuperää ei tunneta. Sanan ainoa vastine suomen sukukielissä on karjalan penie, oikutella, vikuroida. Tämäkään yleensä hevosen käyttäytymisen kuvaamiseen käytetty vastine ei ole kovin samanasuinen. Penätä-sanaa on käytetty suomen itämurteissa ja sen kirjakielinen ensiesiintymä löytyykin itämurteita kirjoituksissaan suosineesta sanomalehdestä Turun Viikko-Sanomista vuodelta 1820.[1]
