penätä

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: penata


Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

penätä (73) (taivutus)

  1. tivata, tiukata
  2. inttää, väittää

Etymologia[muokkaa]

  • Verbin vartalon alkuperää ei tunneta. Sanan ainoa vastine suomen sukukielissä on karjalan penie, oikutella, vikuroida. Tämäkään yleensä hevosen käyttäytymisen kuvaamiseen käytetty vastine ei ole kovin samanasuinen. Penätä-sanaa on käytetty suomen itämurteissa ja sen kirjakielinen ensiesiintymä löytyykin itämurteita kirjoituksissaan suosineesta sanomalehdestä Turun Viikko-Sanomista vuodelta 1820.[1]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 900. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.