penääminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
penääminen (38)
- teonnimi verbistä penätä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | penääminen | penäämiset |
| genetiivi | penäämisen | penäämisten penäämisien |
| partitiivi | penäämistä | penäämisiä |
| akkusatiivi | penääminen; penäämisen |
penäämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | penäämisessä | penäämisissä |
| elatiivi | penäämisestä | penäämisistä |
| illatiivi | penäämiseen | penäämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | penäämisellä | penäämisillä |
| ablatiivi | penäämiseltä | penäämisiltä |
| allatiivi | penäämiselle | penäämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | penäämisenä (penäämisnä) |
penäämisinä |
| translatiivi | penäämiseksi | penäämisiksi |
| abessiivi | penäämisettä | penäämisittä |
| instruktiivi | – | penäämisin |
| komitatiivi | – | penäämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | penäämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
penäämis- | |