pehku
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
pehku (1)
- eläimen pehmeä kuivikkeista (esim. oljista tai turpeesta) muodostuva makuualusta
- Avokanaloissa pehku on yleensä kutterinlastua.
- pehkuturve
- viljasta puimisen jälkeen pellolle jääneet kuivat korret ja akanat
- (arkikieltä) peti, sänky
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpehku/
- tavutus: peh‧ku
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pehku | pehut |
| genetiivi | pehun | pehkujen |
| partitiivi | pehkua | pehkuja |
| akkusatiivi | pehku; pehun |
pehut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pehussa | pehuissa |
| elatiivi | pehusta | pehuista |
| illatiivi | pehkuun | pehkuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pehulla | pehuilla |
| ablatiivi | pehulta | pehuilta |
| allatiivi | pehulle | pehuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pehkuna | pehkuina |
| translatiivi | pehuksi | pehuiksi |
| abessiivi | pehutta | pehuitta |
| instruktiivi | – | pehuin |
| komitatiivi | – | pehkuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | pehu- | |
| vahva vartalo | pehku- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
pehkukasa, pehkukate, turvepehku
Idiomit[muokkaa]
- mennä pehkuihin mennä nukkumaan
- painua pehkuihin mennä nukkumaan
Aiheesta muualla[muokkaa]
- pehku Kielitoimiston sanakirjassa