strö

Katso myös: stro

Ruotsi

Substantiivi

strö n. (yks. määr. ströet [luo], ei monikkoa)

1. (maatalous) pehku

Verbi

strö (3)

1. sirotella

Taivutus

Taivutus – strö
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	strör	strös
imperfekti	strödde	ströddes
supiini	strött	strötts
imperatiivi	strö	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: strö
• passiivin infinitiivi: strös
• aktiivin part. prees: ströende
• passiivin part. prees: ströendes
• part. perf.: yl. strödd, n. strött, määr./mon. strödda