patu

Wikisanakirjasta
Katso myös: Patu

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

patu (1)[1]

  1. (puhekieltä) vanha mies, ukko, äijä
    Olipahan kova patu; ei kyllä yhtään jäänyt nuoremmilleen vauhdissa.
    vanha patu
  2. (puhekieltä) alansa huipputaitaja, konkari, stara
    Ei käy väittäminen, ettei kaveri olisi täysi patu showbisneksessä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpɑt̪u/
  • tavutus: pa‧tu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi patu patut
genetiivi patun patujen
partitiivi patua patuja
akkusatiivi patu;
patun
patut
sisäpaikallissijat
inessiivi patussa patuissa
elatiivi patusta patuista
illatiivi patuun patuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi patulla patuilla
ablatiivi patulta patuilta
allatiivi patulle patuille
muut sijamuodot
essiivi patuna patuina
translatiivi patuksi patuiksi
abessiivi patutta patuitta
instruktiivi patuin
komitatiivi patuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo patu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • patu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1