patu
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]patu (1)
- (puhekieltä) vanha mies, ukko, äijä
- Olipahan kova patu; ei kyllä yhtään jäänyt nuoremmilleen vauhdissa.
- vanha patu
- (puhekieltä) alansa huipputaitaja, konkari, stara
- Ei käy väittäminen, ettei kaveri olisi täysi patu showbisneksessä.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpɑt̪u/
- tavutus: pa‧tu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | patu | patut |
| genetiivi | patun | patujen |
| partitiivi | patua | patuja |
| akkusatiivi | patu; patun |
patut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | patussa | patuissa |
| elatiivi | patusta | patuista |
| illatiivi | patuun | patuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | patulla | patuilla |
| ablatiivi | patulta | patuilta |
| allatiivi | patulle | patuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | patuna | patuina |
| translatiivi | patuksi | patuiksi |
| abessiivi | patutta | patuitta |
| instruktiivi | – | patuin |
| komitatiivi | – | patuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | patu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. vanha mies
|
2. konkari
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- patu Kielitoimiston sanakirjassa
Viro
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]patu
- yksikön genetiivimuoto sanasta patt