Siirry sisältöön

pasma

Wikisanakirjasta
Katso myös: Pasma

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

pasma (9)

  1. (vanhahtava) tietyn kierrosmäärän sisältävä lankavyyhden osa. Pasmassa on tavallisesti 60 kierrosta. Pasmalangat ovat lankavyyhdessä olevia sidelankoja, joiden tehtävänä on pitää lankavyyhdessä olevat pasmat hyvässä järjestyksessä, jotta ne eivät mene sekaisin vyyhteä käsiteltäessä.
  2. (vanhahtava) pirran koon mitta tarkoittaen 30 piinrakoa, mittaa siis yleensä loimen kokoa

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈpɑsmɑ/, [ˈpɑsmɑ]
  • tavutus: pas‧ma

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pasma pasmat
genetiivi pasman pasmojen
(pasmain)
partitiivi pasmaa pasmoja
akkusatiivi pasma;
pasman
pasmat
sisäpaikallissijat
inessiivi pasmassa pasmoissa
elatiivi pasmasta pasmoista
illatiivi pasmaan pasmoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pasmalla pasmoilla
ablatiivi pasmalta pasmoilta
allatiivi pasmalle pasmoille
muut sijamuodot
essiivi pasmana pasmoina
translatiivi pasmaksi pasmoiksi
abessiivi pasmatta pasmoitta
instruktiivi pasmoin
komitatiivi pasmoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pasma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

slaavilainen laina[1]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

pasmalanka

Idiomit

[muokkaa]
  • (mennä) pasmat sekaisin ‒ mennä suunnitelmat t. ajatuksen juoksu sekaisin; hämmentyä, kadottaa ajatus
  • sekoittaa (jonkun) pasmat ‒ häiritä jonkun suunnitelmia, aikomuksia t. toiminnan (ajattelun) sujumista

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • pasma Kielitoimiston sanakirjassa
  • pasma Suomen etymologisessa sanakirjassa

Espanja

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

pasma f. (monikko pasmas)

  1. (halventava, alatyyliä) poliisi

Verbi

[muokkaa]

pasma

  1. (taivutusmuoto) verbistä pasmar

Puola

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

pasma

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta pasmo
  2. (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta pasmo
  3. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta pasmo
  4. (taivutusmuoto) monikon vokatiivimuoto sanasta pasmo

Viitteet

[muokkaa]
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 365. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.