parveilu
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
parveilu (2)
- (biologia, psykologia) eräiden hyönteisten lisääntymiseen ja pesänperustamiseen tähtäävä käytös, jossa hyönteiset lähtevät suurin joukoin lentämään ja pariutumaan
- Kun mehiläispesään tulee uusi kuningatar, joutuu vanhempi emo väistämään ja tapahtuu parveilu, jossa väistyvä emo lähtee työläisparven houkuttelemana parittelulennolle ja etsimään uutta pesäpaikkaa.
- Parveilun seurauksena muodostuu uusi yhdyskunta.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpɑrʋei̯lu/
- tavutus: par‧vei‧lu
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | parveilu | parveilut |
| genetiivi | parveilun | parveilujen parveiluiden parveiluitten |
| partitiivi | parveilua | parveiluita parveiluja |
| akkusatiivi | parveilu; parveilun |
parveilut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | parveilussa | parveiluissa |
| elatiivi | parveilusta | parveiluista |
| illatiivi | parveiluun | parveiluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | parveilulla | parveiluilla |
| ablatiivi | parveilulta | parveiluilta |
| allatiivi | parveilulle | parveiluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | parveiluna | parveiluina |
| translatiivi | parveiluksi | parveiluiksi |
| abessiivi | parveilutta | parveiluitta |
| instruktiivi | – | parveiluin |
| komitatiivi | – | parveiluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | parveilu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. parveilu
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
parveiluaika, parveiluitiö, parveilulento