parveilu

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

parveilu (2)

  1. (biologia) eräiden hyönteisten lisääntymiseen ja pesänperustamiseen tähtäävä käytös, jossa hyönteiset lähtevät suurin joukoin lentämään ja pariutumaan
    Kun mehiläispesään tulee uusi kuningatar, joutuu vanhempi emo väistämään ja tapahtuu parveilu, jossa väistyvä emo lähtee työläisparven houkuttelemana parittelulennolle ja etsimään uutta pesäpaikkaa.
    Parveilun seurauksena muodostuu uusi yhdyskunta.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi parveilu parveilut
genetiivi parveilun parveilujen
parveiluiden
parveiluitten
partitiivi parveilua parveiluita
parveiluja
akkusatiivi parveilu; parveilun parveilut
sisäpaikallissijat
inessiivi parveilussa parveiluissa
elatiivi parveilusta parveiluista
illatiivi parveiluun parveiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi parveilulla parveiluilla
ablatiivi parveilulta parveiluilta
allatiivi parveilulle parveiluille
muut sijamuodot
essiivi parveiluna parveiluina
translatiivi parveiluksi parveiluiksi
abessiivi parveilutta parveiluitta
instruktiivi parveiluin
komitatiivi parveiluine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

parveiluaika, parveiluitiö, parveilulento

Aiheesta muualla[muokkaa]