lentää

Suomi

lentää [1]

lentää [1]

lentää [1]

lentää [1]

Verbi

lentää (54-J) (taivutus[luo])

1. liikkua ilmassa tai muussa kaasumaisessa aineessa muulla tavoin kuin putoamalla

   Lintu lentää siipiään räpytellen.

2. matkustaa lentokoneella

   Lensimme hiihtolomalla Kanarialle.

3. (kuvaannollisesti) kulkea nopeasti, kulua nopeasti, liikkua nopeasti

   Pienen lapsen kanssa aika tosiaan lentää!

   Ajatus lentää ja kauas entää.

Ääntäminen

• IPA: /ˈlent̪æːˣ/
• tavutus: len‧tää

Käännökset

1. liikkua ilmassa

albania: fluturoj buru: loi, labak, sobak chuuk: áás, chang englanti: fly espanja: volar esperanto: flugi fidži: vuka havaiji: lele hollanti: vliegen indonesia: terbang italia: volare kambera: hawuruŋu karoliini: ál kosrae: sohk malaiji: terbang maori: rere niue: lele palau: suébek ponape: pihr portugali: voar

pukapuka: pepeke, lele, welele puola: latać ranska: voler rapanui: rere rarotonga: rere rotuma: fere ruotsi: flyga saksa: fliegen samoa: lele somali: duul tahiti: rere tonga: puna tšekki: létat, letět tuamotu: rere turkki: uçmak tuvalu: eva, kopa wanukaka: wurung watubela: dekan venäjä: лететь, летать viro: lendama

Liittyvät sanat

• lentää nurin

Johdokset

• substantiivit: lento, lentue, lenturi, lentäjä
• verbit: lennellä, lennähtää, lennättää

Yhdyssanat

• lenninräpylä, lenninsiipi

Aiheesta muualla

• lentää Kielitoimiston sanakirjassa
• lentää Suomen murteiden sanakirjassa
• lentää Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkelit 918, 3652 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa