pakka

Wikisanakirjasta
pakka kortteja

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pakka (9-A)

  1. pinkka saman suuruisia arkkeja paperia, kääröksi kierretty kangas
  2. yksi sarja pelikortteja, korttipakka
  3. paperimitta, kymmenen riisiä eli 5000 arkkia paperia; joskus tarkoitetaan pakalla yhtä riisiä paperia
  4. (merenkulku) aluksen keulimmainen kannen osa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpɑkːɑ/
  • tavutus: pak‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pakka pakat
genetiivi pakan pakkojen
(pakkain)
partitiivi pakkaa pakkoja
akkusatiivi pakka;
pakan
pakat
sisäpaikallissijat
inessiivi pakassa pakoissa
elatiivi pakasta pakoista
illatiivi pakkaan pakkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pakalla pakoilla
ablatiivi pakalta pakoilta
allatiivi pakalle pakoille
muut sijamuodot
essiivi pakkana pakkoina
translatiivi pakaksi pakoiksi
abessiivi pakatta pakoitta
instruktiivi pakoin
komitatiivi pakkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo paka-
vahva vartalo pakka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kangaspakka, keulapakka, kierteytyspakka korttipakka, käsipakka, lehtijousipakka

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • pakka Kielitoimiston sanakirjassa