paisutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

paisutus (39)

  1. paisuttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpɑi̯sut̪us/
  • tavutus: pai‧su‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi paisutus paisutukset
genetiivi paisutuksen paisutusten
paisutuksien
partitiivi paisutusta paisutuksia
akkusatiivi paisutus;
paisutuksen
paisutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi paisutuksessa paisutuksissa
elatiivi paisutuksesta paisutuksista
illatiivi paisutukseen paisutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi paisutuksella paisutuksilla
ablatiivi paisutukselta paisutuksilta
allatiivi paisutukselle paisutuksille
muut sijamuodot
essiivi paisutuksena paisutuksina
translatiivi paisutukseksi paisutuksiksi
abessiivi paisutuksetta paisutuksitta
instruktiivi paisutuksin
komitatiivi paisutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo paisutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
paisutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä paisuttaa (paisut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]