paakku

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

paakku (1-A)

  1. irtonaisesta aineesta muodostunut kokkare, möhkäle

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpɑːkku/
  • tavutus: paak‧ku

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi paakku paakut
genetiivi paakun paakkujen
partitiivi paakkua paakkuja
akkusatiivi paakku;
paakun
paakut
sisäpaikallissijat
inessiivi paakussa paakuissa
elatiivi paakusta paakuista
illatiivi paakkuun paakkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi paakulla paakuilla
ablatiivi paakulta paakuilta
allatiivi paakulle paakuille
muut sijamuodot
essiivi paakkuna paakkuina
translatiivi paakuksi paakuiksi
abessiivi paakutta paakuitta
instruktiivi paakuin
komitatiivi paakkuine-
+ omistusliite

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

juuripaakku, lumipaakku, multapaakku, paakkutaimi, savipaakku

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • paakku Kielitoimiston sanakirjassa