kokkare

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kokkare (48) (monikko kokkareet)

  1. paakku, irtonainen kasauma
  2. (puhekieltä) kokoomuslainen, Kokoomuksen kannattaja
    persut ja kokkareet

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkokːɑreˣ/
  • tavutus: kok‧ka‧re

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kokkare kokkareet
genetiivi kokkareen kokkareiden
kokkareitten
partitiivi kokkaretta kokkareita
akkusatiivi kokkare;
kokkareen
kokkareet
sisäpaikallissijat
inessiivi kokkareessa kokkareissa
elatiivi kokkareesta kokkareista
illatiivi kokkareeseen kokkareisiin
kokkareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kokkareella kokkareilla
ablatiivi kokkareelta kokkareilta
allatiivi kokkareelle kokkareille
muut sijamuodot
essiivi kokkareena kokkareina
translatiivi kokkareeksi kokkareiksi
abessiivi kokkareetta kokkareitta
instruktiivi kokkarein
komitatiivi kokkareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kokkaree-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kokkaret-

Etymologia[muokkaa]

  • [2]: < kokoomuksen nimestä tai sen lyhenteestä kok

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

multakokkare, paskakokkare, savikokkare

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kokkare Kielitoimiston sanakirjassa