paakari

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

paakari (6)

  1. (kansankielinen) leipuri; leipomo

Taivutus[muokkaa]

Etymologia[muokkaa]

sana on lainattu ruotsin sanasta bagare, leipuri. Suomen murteisiin se on tullut asussa pakari, jolla on myös merkitys leivintupa. Ensimmäinen kirjakielinen maininta pakarista on vuodelta 1609 Ljungo Tuomaanpojan suomentamassa kaupunginlaissa. Asu paakari on tullut kirjakieleen vasta 1800-luvulla.[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 848. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.