paakari

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

paakari (6)

  1. (kansankielinen) leipuri; leipomo

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi paakari paakarit
genetiivi paakarin paakarien
paakareiden
paakareitten
(paakarein)
partitiivi paakaria paakareita
paakareja
akkusatiivi paakari; paakarin paakarit
Sisäpaikallissijat
inessiivi paakarissa paakareissa
elatiivi paakarista paakareista
illatiivi paakariin paakareihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi paakarilla paakareilla
ablatiivi paakarilta paakareilta
allatiivi paakarille paakareille
Muut
essiivi paakarina paakareina
translatiivi paakariksi paakareiksi
abessiivi paakaritta paakareitta
instruktiivi paakarein
komitatiivi paakareine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Sana on lainattu ruotsin sanasta bagare, leipuri. Suomen murteisiin se on tullut asussa pakari, jolla on myös merkitys leivintupa. Ensimmäinen kirjakielinen maininta pakarista on vuodelta 1609 Ljungo Tuomaanpojan suomentamassa kaupunginlaissa. Asu paakari on tullut kirjakieleen vasta 1800-luvulla.[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 848. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.