leipuri

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

leipuri (6)

  1. Henkilö, joka leipoo, useimmiten ammatikseen.
    Mene leipurin luo ja osta pari leipää!

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlei.pu.ri/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi leipuri leipurit
genetiivi leipurin leipurien
leipureiden
leipureitten
(leipurein)
partitiivi leipuria leipureita
leipureja
akkusatiivi leipuri; leipurin leipurit
Sisäpaikallissijat
inessiivi leipurissa leipureissa
elatiivi leipurista leipureista
illatiivi leipuriin leipureihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi leipurilla leipureilla
ablatiivi leipurilta leipureilta
allatiivi leipurille leipureille
Muut
essiivi leipurina leipureina
translatiivi leipuriksi leipureiksi
abessiivi leipuritta leipureitta
instruktiivi leipurein
komitatiivi leipureine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]