päällinen
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
päällinen
- sellainen, jolla tai jossa on tai johon kuuluu pää
- Silakat savustetaan päällisinä.
- päällimmäisenä tai uloimpana oleva
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpæːlːinen/
- tavutus: pääl‧li‧nen
Liittyvät sanat[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. sellainen, jolla tai jossa on pää
|
Substantiivi[muokkaa]
päällinen (38)
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | päällinen | päälliset |
genetiivi | päällisen | päällisten päällisien |
partitiivi | päällistä | päällisiä |
akkusatiivi | päällinen; päällisen |
päälliset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | päällisessä | päällisissä |
elatiivi | päällisestä | päällisistä |
illatiivi | päälliseen | päällisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | päällisellä | päällisillä |
ablatiivi | päälliseltä | päällisiltä |
allatiivi | päälliselle | päällisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | päällisenä (päällisnä) |
päällisinä |
translatiivi | päälliseksi | päällisiksi |
abessiivi | päällisettä | päällisittä |
instruktiivi | – | päällisin |
komitatiivi | – | päällisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | päällise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
päällis- |