pääläri
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]pääläri (6)
- pienehkö, alle 20 litran vetoinen, rungoltaan sylinterimäinen astia, jossa on kansi ja sanka ja jota tavallisesti käytetään maidon kuljetukseen
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pääläri | päälärit |
| genetiivi | päälärin | päälärien pääläreiden pääläreitten |
| partitiivi | pääläriä | pääläreitä päälärejä |
| akkusatiivi | pääläri; päälärin |
päälärit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | päälärissä | pääläreissä |
| elatiivi | pääläristä | pääläreistä |
| illatiivi | pääläriin | pääläreihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | päälärillä | pääläreillä |
| ablatiivi | pääläriltä | pääläreiltä |
| allatiivi | päälärille | pääläreille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | päälärinä | pääläreinä |
| translatiivi | pääläriksi | pääläreiksi |
| abessiivi | päälärittä | pääläreittä |
| instruktiivi | – | päälärein |
| komitatiivi | – | pääläreine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pääläri- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |