Siirry sisältöön

oveluus

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

oveluus (40)

  1. se, että on ovela

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈoʋeluːs/
  • tavutus: o‧ve‧luus

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi oveluus oveluudet
genetiivi oveluuden oveluuksien
partitiivi oveluutta oveluuksia
akkusatiivi oveluus;
oveluuden
oveluudet
sisäpaikallissijat
inessiivi oveluudessa oveluuksissa
elatiivi oveluudesta oveluuksista
illatiivi oveluuteen oveluuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi oveluudella oveluuksilla
ablatiivi oveluudelta oveluuksilta
allatiivi oveluudelle oveluuksille
muut sijamuodot
essiivi oveluutena oveluuksina
translatiivi oveluudeksi oveluuksiksi
abessiivi oveluudetta oveluuksitta
instruktiivi oveluuksin
komitatiivi oveluuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo oveluude-
vahva vartalo oveluute-
konsonantti-
vartalo
oveluut-

Etymologia

[muokkaa]

sanan ovela vartalosta ovel- ja suffiksista -uus

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • oveluus Kielitoimiston sanakirjassa