ottava
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]ottava (10)
- (syötistä) kalaa houkutteleva
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈot̪ːɑʋɑ/
- tavutus: ot‧ta‧va
Verbi
[muokkaa]ottava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä ottaa
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ottava | ottavat |
genetiivi | ottavan | ottavien (ottavain) |
partitiivi | ottavaa | ottavia |
akkusatiivi | ottava; ottavan | ottavat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ottavassa | ottavissa |
elatiivi | ottavasta | ottavista |
illatiivi | ottavaan | ottaviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ottavalla | ottavilla |
ablatiivi | ottavalta | ottavilta |
allatiivi | ottavalle | ottaville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ottavana | ottavina |
translatiivi | ottavaksi | ottaviksi |
abessiivi | ottavatta | ottavitta |
instruktiivi | – | ottavin |
komitatiivi | – | ottavine |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- ottava Kielitoimiston sanakirjassa
Italia
[muokkaa]Numeraali
[muokkaa]ottava
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta ottavo
Substantiivi
[muokkaa]ottava f. (monikko ottave[luo])
- kahdeksasosa
- (musiikki) oktaavi
- (musiikki) oktaavisiirto; nuottimerkintä, joka ilmaisee kohdan soitettavaksi oktaavia ylempää (ottava alta, lyhenne 8va) tai alempaa (ottava bassa, 8vb)