ottava

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

ottava (10)

  1. (syötistä) kalaa houkutteleva

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈot̪ːɑʋɑ/
  • tavutus: ot‧ta‧va

Verbi[muokkaa]

ottava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä ottaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ottava ottavat
genetiivi ottavan ottavien
(ottavain)
partitiivi ottavaa ottavia
akkusatiivi ottava; ottavan ottavat
sisäpaikallissijat
inessiivi ottavassa ottavissa
elatiivi ottavasta ottavista
illatiivi ottavaan ottaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi ottavalla ottavilla
ablatiivi ottavalta ottavilta
allatiivi ottavalle ottaville
muut sijamuodot
essiivi ottavana ottavina
translatiivi ottavaksi ottaviksi
abessiivi ottavatta ottavitta
instruktiivi ottavin
komitatiivi ottavine

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ottava Kielitoimiston sanakirjassa

Italia[muokkaa]

Numeraali[muokkaa]

ottava

  1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta ottavo

Substantiivi[muokkaa]

ottava f. (monikko ottave[luo])

  1. kahdeksasosa
  2. (musiikki) oktaavi
  3. (musiikki) oktaavisiirto; nuottimerkintä, joka ilmaisee kohdan soitettavaksi oktaavia ylempää (ottava alta, lyhenne 8va) tai alempaa (ottava bassa, 8vb)