otollisuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

otollisuus (40)

  1. se, että on otollinen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈot̪olˌlisuːs/
  • tavutus: o‧tol‧li‧suus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi otollisuus otollisuudet
genetiivi otollisuuden otollisuuksien
partitiivi otollisuutta otollisuuksia
akkusatiivi otollisuus;
otollisuuden
otollisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi otollisuudessa otollisuuksissa
elatiivi otollisuudesta otollisuuksista
illatiivi otollisuuteen otollisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi otollisuudella otollisuuksilla
ablatiivi otollisuudelta otollisuuksilta
allatiivi otollisuudelle otollisuuksille
muut sijamuodot
essiivi otollisuutena otollisuuksina
translatiivi otollisuudeksi otollisuuksiksi
abessiivi otollisuudetta otollisuuksitta
instruktiivi otollisuuksin
komitatiivi otollisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo otollisuude-
vahva vartalo otollisuute-
konsonantti-
vartalo
otollisuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan otollinen vartalosta otollis- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]