osviitta

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

osviitta (9-C)[1]

  1. ohje, vihje, viite
    Rakentelijat voivat saada osviittoja parista aihetta käsittelevästä valokuvasta.
  2. suunnanosoittaja
    Vaiston ohjaamina pääsimme perille, vaikka tiellä ei ollut juuri lainkaan osviittoja.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi osviitta osviitat
genetiivi osviitan osviittojen
(osviittain)
partitiivi osviittaa osviittoja
akkusatiivi osviitta;
osviitan
osviitat
sisäpaikallissijat
inessiivi osviitassa osviitoissa
elatiivi osviitasta osviitoista
illatiivi osviittaan osviittoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi osviitalla osviitoilla
ablatiivi osviitalta osviitoilta
allatiivi osviitalle osviitoille
muut sijamuodot
essiivi osviittana osviittoina
translatiivi osviitaksi osviitoiksi
abessiivi osviitatta osviitoitta
instruktiivi osviitoin
komitatiivi osviittoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

< venäjä[2]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-C
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 367. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.