osto

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

osto (1)

  1. (taloustiede) hyödykkeen hankkiminen rahalla

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈost̪o/
  • tavutus: os‧to

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi osto ostot
genetiivi oston ostojen
partitiivi ostoa ostoja
akkusatiivi osto;
oston
ostot
sisäpaikallissijat
inessiivi ostossa ostoissa
elatiivi ostosta ostoista
illatiivi ostoon ostoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ostolla ostoilla
ablatiivi ostolta ostoilta
allatiivi ostolle ostoille
muut sijamuodot
essiivi ostona ostoina
translatiivi ostoksi ostoiksi
abessiivi ostotta ostoitta
instruktiivi ostoin
komitatiivi ostoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo osto-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

heräteosto, impulssiosto, ostohalu, ostohinta, ostohyvitys, ostokeskus, ostokortti, ostokurssi, ostokyky, ostoliike, ostopalautus, ostopalvelu, ostoparatiisi, ostopäätös, ostoryntäys, ostosopimus, ostoteitse, ostotottumus, ostovoima, takaisinosto, tappo-osto, tukiosto, vastaosto, yritysosto

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • osto Kielitoimiston sanakirjassa

Ido[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

osto (yksikön akkusatiivi oston; monikko osti, monikon akkusatiivi ostin)

  1. luu