osoitus
Kohteesta Wikisanakirja
Sisällysluettelo
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
osoitus (39)
- se, kun jotain osoitetaan, osoittaminen
- ilmaus
- mielenosoitus, rakkaudenosoitus
- todiste
- Sertifikaatti on osoitus pätevyydestä.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | osoitus | osoitukset |
| genetiivi | osoituksen | osoitusten osoituksien |
| partitiivi | osoitusta | osoituksia |
| akkusatiivi | osoitus; osoituksen | osoitukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | osoituksessa | osoituksissa |
| elatiivi | osoituksesta | osoituksista |
| illatiivi | osoitukseen | osoituksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | osoituksella | osoituksilla |
| ablatiivi | osoitukselta | osoituksilta |
| allatiivi | osoitukselle | osoituksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | osoituksena | osoituksina |
| translatiivi | osoitukseksi | osoituksiksi |
| abessiivi | osoituksetta | osoituksitta |
| instruktiivi | – | osoituksin |
| komitatiivi | – | osoituksine- + omistusliite |
Käännökset[muokkaa]
2. ilmaus
|
