osoittautuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
osoittautuminen (38)
- teonnimi verbistä osoittautua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | osoittautuminen | osoittautumiset |
| genetiivi | osoittautumisen | osoittautumisten osoittautumisien |
| partitiivi | osoittautumista | osoittautumisia |
| akkusatiivi | osoittautuminen; osoittautumisen |
osoittautumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | osoittautumisessa | osoittautumisissa |
| elatiivi | osoittautumisesta | osoittautumisista |
| illatiivi | osoittautumiseen | osoittautumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | osoittautumisella | osoittautumisilla |
| ablatiivi | osoittautumiselta | osoittautumisilta |
| allatiivi | osoittautumiselle | osoittautumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | osoittautumisena (osoittautumisna) |
osoittautumisina |
| translatiivi | osoittautumiseksi | osoittautumisiksi |
| abessiivi | osoittautumisetta | osoittautumisitta |
| instruktiivi | – | osoittautumisin |
| komitatiivi | – | osoittautumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | osoittautumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
osoittautumis- | |