orastaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
orastaminen (38)
- teonnimi verbistä orastaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | orastaminen | orastamiset |
| genetiivi | orastamisen | orastamisten orastamisien |
| partitiivi | orastamista | orastamisia |
| akkusatiivi | orastaminen; orastamisen |
orastamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | orastamisessa | orastamisissa |
| elatiivi | orastamisesta | orastamisista |
| illatiivi | orastamiseen | orastamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | orastamisella | orastamisilla |
| ablatiivi | orastamiselta | orastamisilta |
| allatiivi | orastamiselle | orastamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | orastamisena (orastamisna) |
orastamisina |
| translatiivi | orastamiseksi | orastamisiksi |
| abessiivi | orastamisetta | orastamisitta |
| instruktiivi | – | orastamisin |
| komitatiivi | – | orastamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | orastamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
orastamis- | |