orastus

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

orastus (39)

  1. orastaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈorɑst̪us/
  • tavutus: o‧ras‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi orastus orastukset
genetiivi orastuksen orastusten
orastuksien
partitiivi orastusta orastuksia
akkusatiivi orastus;
orastuksen
orastukset
sisäpaikallissijat
inessiivi orastuksessa orastuksissa
elatiivi orastuksesta orastuksista
illatiivi orastukseen orastuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi orastuksella orastuksilla
ablatiivi orastukselta orastuksilta
allatiivi orastukselle orastuksille
muut sijamuodot
essiivi orastuksena orastuksina
translatiivi orastukseksi orastuksiksi
abessiivi orastuksetta orastuksitta
instruktiivi orastuksin
komitatiivi orastuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo orastukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
orastus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä orastaa (orast- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • orastus Kielitoimiston sanakirjassa