ontunut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
ontunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä ontua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ontunut | ontuneet |
| genetiivi | ontuneen | ontuneiden ontuneitten |
| partitiivi | ontunutta | ontuneita |
| akkusatiivi | ontunut; ontuneen | ontuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ontuneessa | ontuneissa |
| elatiivi | ontuneesta | ontuneista |
| illatiivi | ontuneeseen | ontuneisiin ontuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ontuneella | ontuneilla |
| ablatiivi | ontuneelta | ontuneilta |
| allatiivi | ontuneelle | ontuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ontuneena | ontuneina |
| translatiivi | ontuneeksi | ontuneiksi |
| abessiivi | ontuneetta | ontuneitta |
| instruktiivi | – | ontunein |
| komitatiivi | – | ontuneine |