ontua

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

ontua (52-J) (taivutus[luo])

  1. kävellä keinahdellen jalkavamman tai muun vuoksi
    Kadulla minua vastaan ontui mies, jonka vasen jalka oli ainakin kymmenen senttiä oikeaa lyhyempi.
  2. (kuvaannollisesti) toimia huonosti, olla kömpelö
    Käyttämäsi vertaus ontuu pahasti.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈont̪uɑˣ/
  • tavutus: on‧tu‧a

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

ontuminen, ontuva, puujalka

Johdokset[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]

liikata, nilkuttaa

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ontua Kielitoimiston sanakirjassa