onnistanut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
onnistanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä onnistaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | onnistanut | onnistaneet |
| genetiivi | onnistaneen | onnistaneiden onnistaneitten |
| partitiivi | onnistanutta | onnistaneita |
| akkusatiivi | onnistanut; onnistaneen | onnistaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | onnistaneessa | onnistaneissa |
| elatiivi | onnistaneesta | onnistaneista |
| illatiivi | onnistaneeseen | onnistaneisiin onnistaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | onnistaneella | onnistaneilla |
| ablatiivi | onnistaneelta | onnistaneilta |
| allatiivi | onnistaneelle | onnistaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | onnistaneena | onnistaneina |
| translatiivi | onnistaneeksi | onnistaneiksi |
| abessiivi | onnistaneetta | onnistaneitta |
| instruktiivi | – | onnistanein |
| komitatiivi | – | onnistaneine |