omainen

Wikisanakirjasta
Katso myös: -omainen

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

omainen (38)

  1. oman perheen jäsen tai läheinen sukulainen
    Vauvan ristiäisiin kutsuttiin vain omaiset.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈomɑi̯nen/
  • tavutus: o‧mai‧nen

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi omainen omaiset
genetiivi omaisen omaisten
omaisien
partitiivi omaista omaisia
akkusatiivi omainen;
omaisen
omaiset
sisäpaikallissijat
inessiivi omaisessa omaisissa
elatiivi omaisesta omaisista
illatiivi omaiseen omaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi omaisella omaisilla
ablatiivi omaiselta omaisilta
allatiivi omaiselle omaisille
muut sijamuodot
essiivi omaisena
(omaisna)
omaisina
translatiivi omaiseksi omaisiksi
abessiivi omaisetta omaisitta
instruktiivi omaisin
komitatiivi omaisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo omaise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
omais-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

aavistuksenomainen, asianomainen, erinomainen, lähiomainen, omaisryhmä, omaistenpäivä, viranomainen

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • omainen Kielitoimiston sanakirjassa