olettamus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

olettamus (39)

  1. ajattelussa jonkun tekemä oletus, jota ei ole todistettu
    Einsteinin olettamus osoittautui oikeaksi.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈolet̪ˌt̪ɑmus/
  • tavutus: o‧let‧ta‧mus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi olettamus olettamukset
genetiivi olettamuksen olettamusten
olettamuksien
partitiivi olettamusta olettamuksia
akkusatiivi olettamus;
olettamuksen
olettamukset
sisäpaikallissijat
inessiivi olettamuksessa olettamuksissa
elatiivi olettamuksesta olettamuksista
illatiivi olettamukseen olettamuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi olettamuksella olettamuksilla
ablatiivi olettamukselta olettamuksilta
allatiivi olettamukselle olettamuksille
muut sijamuodot
essiivi olettamuksena olettamuksina
translatiivi olettamukseksi olettamuksiksi
abessiivi olettamuksetta olettamuksitta
instruktiivi olettamuksin
komitatiivi olettamuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo olettamukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
olettamus-

Etymologia[muokkaa]

olettaa + -mus

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]