ojittaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ojittaminen (38)
- teonnimi verbistä ojittaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ojittaminen | ojittamiset |
| genetiivi | ojittamisen | ojittamisten ojittamisien |
| partitiivi | ojittamista | ojittamisia |
| akkusatiivi | ojittaminen; ojittamisen |
ojittamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ojittamisessa | ojittamisissa |
| elatiivi | ojittamisesta | ojittamisista |
| illatiivi | ojittamiseen | ojittamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ojittamisella | ojittamisilla |
| ablatiivi | ojittamiselta | ojittamisilta |
| allatiivi | ojittamiselle | ojittamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ojittamisena (ojittamisna) |
ojittamisina |
| translatiivi | ojittamiseksi | ojittamisiksi |
| abessiivi | ojittamisetta | ojittamisitta |
| instruktiivi | – | ojittamisin |
| komitatiivi | – | ojittamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ojittamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ojittamis- | |