ojitus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]ojitus (39)
- ojittaminen, sen tulos
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈojit̪us/
- tavutus: o‧ji‧tus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ojitus | ojitukset |
| genetiivi | ojituksen | ojitusten ojituksien |
| partitiivi | ojitusta | ojituksia |
| akkusatiivi | ojitus; ojituksen |
ojitukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ojituksessa | ojituksissa |
| elatiivi | ojituksesta | ojituksista |
| illatiivi | ojitukseen | ojituksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ojituksella | ojituksilla |
| ablatiivi | ojitukselta | ojituksilta |
| allatiivi | ojitukselle | ojituksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ojituksena | ojituksina |
| translatiivi | ojitukseksi | ojituksiksi |
| abessiivi | ojituksetta | ojituksitta |
| instruktiivi | – | ojituksin |
| komitatiivi | – | ojituksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ojitukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ojitus- | |